Kristillisdemokraatit aiheuttavat varmasti monelle suomalaiselle suurta päänvaivaa. Mitä ”koo-deeläisyydellä” on tarjota tilanteessa, jossa talouden myrskyt riepottelevat Eurooppaa ja järjestelmät yrittävät seisoa jykevinä kallioillansa muistuttaen Pisan kaltevaa tornia?

Kristillisdemokratia, kuten me KD Nuoret sen ymmärrämme, perustuu personalismille ja konservativismille. Personalismi korostaa ihmistä, jonka fyysiset ja hengelliset, yksilölliset ja yhteisölliset tarpeet huomioidaan kokonaisuutena. Personalismi on kristillisdemokratian vaihtoehto individualismille ja kollektivismille. Konsevativismi taas puolustaa perinteisiä arvoja ja pyrkii uudistamaan yhteiskuntaa maltillisesti. Kristillisdemokratia on osa kristillissosiaalista reformiliikettä, jonka tavoitteena on käytännöllisen tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja vapauden yhteiskunta. Se siitä.

Meiltä nuoren sukupolven päättäjiltä vaaditaan usein monenlaista venymistä. On tunnettava historialliset, yhteiskunnan muutokseen vaikuttaneet sosiaaliset seikat ja ymmärrettävä valtaapitävän sukupolven perusteet ajatuksilleen. Niiden lisäksi on maalattava rohkeasti kuvaa tulevasta, jonka varaan laskea omia poliittisia perustuksiaan. Ennustaminen ja varsinkin se tulevaisuuden ennustaminen on kuitenkin melko vaikeaa.

Itse olen vähän huolestuneena seurannut omaa sukupolveani, miten ulkopuoliseksi suurin osa ikätovereistani kokee itsensä yhteiskunnassamme. Kyse ei ole aina syrjäytymisestä, vaan osallisuudesta eli siitä, miten olemassa oleva järjestelmä vastaa kaikkien kansalaisten todellisiin tarpeisiin on kyse sitten terveydenhoidosta, poliittisesta vaikuttamisesta tai eläkejärjestelmästä. Samalla olen huomannut myös itsessäni tiettyä näköalattomuutta, joka estää näkemästä edellisten sukupolvien luoman kyseenalaistamattomuuden savuverhon taakse. Näköalattomuus ruokkii passiivisuutta ja passiivisuus luo toivottomuutta. Ellei meillä ole toivoa, onko meillä tulevaisuutta? Kun ihmisen usko perustuu johonkin rakennettuun, tässä tapauksessa järjestelmään, on syytä kysyä, että mitä uskolle tapahtuu sitten, kun järjestelmä rapistuu, joutuu täysremonttiin tai pahimmassa tapauksessa on vaarassa luhistua.

Uskon, että edessämme saattaa olla on runsauden pulaa ja niukkuuden jakamista. Siksi toivon, että olisimme matkalla yhteiskunnalliseen keskusteluun, jossa voisimme puhua avoimesti siitä, mikä on ihmisen, mikä yhteiskunnan ja lähimmäisen vastuu. Kun epävarmuuden ja levottomuuden pilvet vyöryvät Välimereltä kohti pohjoista ja syrjäinen Suomikin saattaa kohdata haastavia aikoja, löytyy kristillisdemokratian vastaus yhteiskunnan pienimmästä, mutta tärkeimmästä osasesta – ihmisestä. Kristillisdemokratia perustuu viime kädessä kristilliseen ihmiskäsitykseen, jossa korostuu ihmisarvon loukkaamattomuus. Ihmisarvon kautta haluamme vahvistaa sitä, mikä on luonnollista ja ihmistä lähellä: ihmisen vapaus, oma tasapainoinen kasvu ja tarpeet, perheen ja lähiyhteisöjen merkitys, sekä ympäristön turvallisuus. Tämä on se kallioperusta, jolle rakentuu tulevaisuuden välittämisen ja lähiyhteisöjen Suomi.

Sari Essayah on nostanutt aihetta esille myös omassa kampanjassaan lähimmäisyhteiskunnan nimikkeellä. Lisätietoa löydät Sarin kampanjasivuilta täältä.