Vuoden alussa nuorisoasioista vastaava ministeri Paavo Arhinmäki (vas.) muistutti järisyttävällä tavalla siitä, mitä korkean aseman saavuttanut poliitikko voi saada toiminnallaan aikaan. Opetusministeriön nuorisotyön tuet muuttuivat ministeriön uusien isäntien myötä ja kristillistä nuorisotyötä tehneet järjestöt saivat kokea sen nahoissaan. Vaikean taloustilanteen siivittäminä kaikki nuorisotyön tuet laskivat 8%, joka on aivan oikein – julkisen talouden on reagoitava vallitsevaan taloustilanteeseen siten, ettemme rakenna talouttamme olettamusten varaan. Mutta näemmä Arhinmäki sai tästä hyvän verukkeen iskeä puukkoa karsastamansa kristillisen nuorisotyön selkään, sillä kaikkien kristillistä nuorisotyötä tekevien järjestöjen tuet laskivat samalla yhteensä 61%, eli yli seitsemän kertaa enemmän kuin muiden nuorisotyötä tehneiden järjestöjen. Päätöksellään Arhinmäki osoitti, miten rajoittunut hänen suvaitsevaisuutensa käsite on ja monelle paljastui Arhinmäen päätöksen kautta myös hänen edustamansa vasemmistoideologian petolliset kasvot: ’Sinua suvaitaan, kunhan olet kanssamme asioista samaa mieltä ja laittomuus on sallittua, ”jos susta tuntuu”, että epäoikeudenmukaisuudella saavutetaan oikeudenmukaisuutta.’ Minä en ajattele näin, enkä voi ministeriltä tällaista hyväksyä.

Onneksi näin ajattelivat myös kolmen muun poliittisen nuorisojärjestön puheenjohtajat: Antti Kurvinen Keskustanuorista, Antti Häkkänen Kokoomusnuorista ja Simon Elo Perussuomalaisista nuorista ottaessamme yhdessä kantaa tukien oikeudenmukaisen jaon puolesta. Järjestöjen saamissa kielteisissä päätöksissä todettiin, että harkinnassa on otettu huomioon nuorisolain arvomaailman toteutuminen. Ministeri Arhinmäki siis irrottautui päätösharkinnassaan nuorisolaista ja päätöksen sanamuodon mukaan toteutti arvomaailmaa. Minulle itse asiassa kyse ei ole edes rahasta, vaan paljon arvokkaammasta asiasta: periaatteesta.

Arhinmäki on toiminnallaan nostanut itsensä lain yläpuolelle viitaten kintaalla sanan- ja uskonnonvapauden, sekä yhdenvertaisuuden periaatteille. Ministeri Arhinmäki vastasi meille blogissaan todeten, että hänen saamansa kritiikki ainoastaan vahvistaa sitä, että tukipäätös oli oikea. Onko tämä vastuullisen ja rakentavan ministerin puhetta? Vasemmisto ei näytä ymmärtävän, mitä hallitusyhteistyö tarkoittaa heidän toimiessaan näin asenteellisesti erityisesti KD:n arvomaailmaa vastaan. Tämä ei ollut Arhinmäeltä ensimmäinen poltettu silta kuluvan hallituskauden aikana, toivottavasti Paavo kuitenkin muistaa, että sillat palavat nopeasti, mutta niitä rakennetaan hitaasti.