Mä oon
Olen Aki Ruotsala, 28-vuotias vaikuttaja Kauhavalta, Etelä-Pohjanmaalta. Tällä sivulla kerron hieman enemmän siitä, kuka oikein olen ja mitä olen tähänastisessa elämässäni kerennyt tekemään.
<—- Selaa valokuva-albumia klikkaamalla ylintä kuvaa
Nimi:
Aki Seppo Samuel Ruotsala
Syntymäaika ja -paikka:
20.3.1985, Alahärmä
Koulutus:
Hallintotieteen kandidaatti 2008, Vaasan yliopisto
Kasvatustieteen ylioppilas, Turun yliopisto
Ylioppilas 2004, Alahärmän lukio
Työhistoria:
Suunnittelija sisäasiainministerössä
Kansanedustajan avustaja
Kristillisdemokraattisten nuorten puheenjohtaja
Yhteysupseeri (luutnantti) KFOR-rauhanturvaoperaatiossa
Urheilu- ja asetarvikemyyjä
Sopimussotilas (ylikersantti)
Sijaisuuksia luokan- ja tuntiopettajana
Kesätyö metsänhoitoyhdistyksellä taimien istuttajana
Kesätyö puutarhatyöntekijä
Kesätyö maatalouslomittajana
Luottamustehtävät:
Kaupunginvaltuutettu (kd); Kauhava 2008-
Valtuustoryhmän pj. (kd) 2008-
KD-nuorten pj. 2010-2012
KD:n puoluehallitus(2010-2012) ja työvaliokunta(2012), jäsen
Alahärmän yrityskehitys oy, hallituksen jäsen 2008-
Vaasan yliopiston yo-kunnan edustajisto, varajäsen 2007-2011
SVAL:n liittovaltuusto, varajäsen 2009-2012
Alahärmän Kisan suunnistusjaosto 2009-
Valtakunnallisen vapaaehtoisen maanpuolustuksen neuvottelukunnan jäsen 2011-
Kielitaito:
englanti, ruotsi
Sotilasarvo:
reservin luutnantti
Synnyin alahärmäläisen 7-lapsisen maanviljelijäperheen toiseksi nuorimmaksi vesaksi vuonna 1985, jolloin Suomi eli vielä talouskasvunsa kulta-aikoja. Neuvostoliitto oli olemassa, eikä informaatioteknologia ollut lyönyt itseään läpi. Nuoren miehenalun elämä pyöri maatalon töiden ja sisarusten tekemisten ympärillä. Kouluni aloitin puolestaan synkimpien lamavuosien aikana 1990-luvun alussa, jolloin taloudellinen niukkuus näkyi myös koulunkäynnissä; tuolloin opettajien ammattitaidolla paikattiin monia resurssipulan aiheuttamia haasteita. Koulunkäynti oli minulle alussa vain mukavaa ajanvietettä, lukemaan ja kirjoittamaan kun olin oppinut jo ennen kouluun menoa. Suurimmaksi koulunkäynnin haasteeksi tuohon aikaan minulle muodostuivatkin aamuheräämiset.
Ensimmäinen muistoni poliittisiin asioihin liittyy vuoden 1994 EU-kansanäänestykseen, jolloin Suomi valitsi eurooppalaisen yhteistyön tien yhdessä Ruotsin ja Itävallan kanssa. Tulos oli eteläpohjalaisen maanviljelijän pojalle katastrofi. Muistan sen tappiomielialan, joka EU-jäsenyys maatalouteen toi, ja onhan se tosiasia, että suomalainen maatalous on ollut suurin yksittäinen häviäjä EU-jäsenyyden myötä. Pelottavinta EU:ssa kuitenkin oli se tietämättömyys, että nyt ollaan menossa mukaan sellaiseen, jossa päätökset tehdään liian kaukana ja toimintatavat ovat suomalaisille vieraita. Varmasti tämä oli osaltaan vaikuttamassa siihen, että osallistuin myöhemmin kolmeen kansalliseen nuorisokonventtiin, jossa joukko suomalaisia nuoria kokoontuu pohtiman EU:n tulevaisuutta. Taustalla oli halu vaikuttaa, oppia ja ottaa selvää EU-asioista.
Peruskouluni kävin loppuun ja jatko-opintoja miettiessäni oman kotikunnan lukio tuntui sopivimmalta vaihtoehdolta. Muut sisarukseni olivat lähteneet ammattikouluun peruskoulun jälkeen, mutta lukio tuntui itselleni omimmalta vaihtoehdolta. Myös kotoa kannustettiin tekemään oma päätös koulutuksen suhteen, mikä se olisikin, sitä tuettaisiin. Mitään selkeätä visiota tulevaisuudesta minulla ei tuolloin ollut, mutta historia ja yhteiskuntaoppi oli aina kiinnostanut nuorta Ruotsalaa.
Kirjoitettuani ylioppilaaksi keväällä 2004 tein opettajien sijaisuuksia, istutin metsää metsänhoitoyhdistyksellä ja olin lopulta puoli vuotta Ylihärmässä Skaalan ikkunatehtaalla vuorotöissä ennen lähtöäni armeijaan tammikuussa 2005. Armeijassa viihdyin oikein hyvin, ensin Kajaanissa ja lopulta kotiuduin RUK:sta Haminasta tammikuussa 2006, jossa palvelin viimeiset kuukaudet kouluttajakokelaana. Loppupalveluksen aikana minulle tarjottiin mahdollisuutta jäädä töihin joko omaan yksikkööni Haminaan tai Kauhavalle Lentosotakouluun. Lopulta kotolakeudet vetivät puoleensa ja vietin kevään Kauhavalla palvellen ilmavoimissa ylikersantin vakanssilla. Työjakso puolustusvoimissa oli mielenkiintoinen ja antoisa, mutta päätin silti hakea siviiliopintoihin Vaasan yliopistoon lukemaan hallintotieteitä, jotka monipuolisina yhteiskuntaopintoina kiinnostivat vastakotiutunutta reserviläistä.
Opinnälkäiselle hallintotieteiden ylioppilaalle opiskelu tuntui hienolta muutaman välivuoden jälkeen. Samaan aikaan toimin aktiivisesti seurakunnan nuorisotyössä ja musiikki itse soitettuna ja laulettuna alkoi kiinnostaa entistä enemmän. Sain kandin paperit käteen jo parin ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen ja alkoi tuntua siltä, että hallinnon opintojen ohella voisin opiskella myös jotain muuta. Kokemukseni opettajan työstä olivat olleet hyviä ja minua kiinnosti johtamisen ohella myös kasvatus ilmiönä. Siksi hain Turun yliopiston luokanopettajakoulutukseen Rauman OKL:ään, jonka aloitinkin vuonna 2008. Samalla viimeistelin hallintotieteen maisteriopintoja lukemalla kansainvälisen politiikan perusopintoja vanhaan tutkintooni. Kuitenkin akateemisen vapauden oppineelle yhteiskuntatieteilijälle paluu ala-asteen opiskelurytmiin ei onnistunut kivuitta, vaan ajatukset alkoivat palata tuttujen opiskeluaiheiden pariin ja seuraavana syksynä palasin takaisin Vaasaan. Tätä saattoi vahvistaa myös se, että minut valittiin syksyn 2008 kuntavaaleissa uuden yhdistyneen Kauhavan kaupunginvaltuustoon. Aloitin valtuutetun urani myös kristillisdemokraattisen valtuustoryhmän puheenjohtajana.
Olin tehnyt toimintavalmiussitoumuksen kansainvälisiin kriisinhallintatehtäviin vuoden 2008 alusta tarkoituksenani soveltaa omia hallintotieteen opintojani yhteysupseerin tehtävässä. Kärsivällinen odotus palkittiin ja minut kutsuttiin ensin yhteysupseerikurssille keväällä 2009 ja lopulta Kosovon rauhanturvaoperaatioon LMT-yhteysupseerin tehtävään marraskuun alusta 2009. Rauhanturvaoperaatio ja yhteysupseerin tehtävä olivat kuin lottovoitto nuorelle opiskelijalle, pääsin toteuttamaan unelmaani suomalaisen rauhanturvaamisen kentällä ja päästä todella nuorena reservin upseerina erittäin mielenkiintoiseen tehtävään haastavan konfliktin keskelle. Omana tehtävänäni oli tuon vuoden aikana toimia paikallisen siviiliyhteiskunnan ja sotilasorganisaation välissä ja tavata lukuisia eri henkilöitä, kuten opettajia, opiskelijoita, pappeja, kyläpäälliköitä, poliittisten puolueiden nokkamiehiä, virkamiehiä, poliiseja ja kansainvälisten organisaatioiden edustajia. Se oli hieno näköalapaikka Kosovon konfliktiin, balkanilaiseen elämäntapaan ja kansainvälisyyteen yleensä.
Aloitin vuoden alusta Suomen kristillisdemokraattisten nuorten puheenjohtajana, joka tehtävänä on suuri haaste, mutta myös mahdollisuus tuoda kristillisdemokraattista arvomaailmaa ja politiikkaa suomalaisen päätöksenteon kentälle. Omalla kohdallani poliittinen vaikuttaminen ei ole ollut, eikä tule olemaan lyhyt sprinttimatka, vaan pitkän matkan kestävyyslaji, joka on vasta alussa. Olin ehdolla eduskuntavaaleissa keväällä 2011 Vaasan vaalipiiristä keräten yhteensä 1165 ääntä. Äänimäärä ei riittänyt valintaan saakka, mutta tulos oli hieno nuorelle pienehkön puolueen ensikertalaiselle.
Eduskuntavaalien jälkeen aloitin työni kansanedustajan avustajana raumalaisen kansanedustajan, tekniikan tohtori Sauli Ahvenjärven tiimissä. Vain vähän työni aloittamisen jälkeen minut kutsuttiin hallitusneuvotteluihin avustamaan pääministeri Jyrki Kataisen I-hallituksen ohjelman laatimisessa kunta- ja hallintotyöryhmässä. Eduskuntatyö antoi hienon näköalapaikan valtakunnallisen päätöksenteon opetteluun. Eduskuntatyön lomassa pääsin tekemään puolen vuoden määräaikaisen virkasuhteen sisäasiainministeriössä suunnittelijan tehtävässä, joka avasi silmiä työn tekemiseen ministeriötasolla.
Nyt kirjoitan Pro Gradu-tutkielmaani Suomalaisen kunnanjohtajan muuttuneista johtamisrooleista erityisesti monikuntaliitoksissa, tarkoituksenani olisi valmistua hallintotieteen maisteriksi toukokuun loppuun mennessä 2013.
Elämä jatkuu ja tulevaisuus on korkeimmissa käsissä, elän päivä kerrallaan rukoillen tielleni viisautta ja johdatusta. Yritän katsoa matkallani eteenpäin sivuille tuijottelematta, määränpää kirkkaana mielessä.









